Välityspalvelu
Välityspalvelu on digitaalinen palvelu, joka välittää, tallentaa tai tarjoaa pääsyn käyttäjien toimittamiin tietoihin. Nämä palvelut toimivat "välikätenä" sisältöä luovan tai lataavan henkilön ja sitä katsovien henkilöiden välillä. Esimerkkejä ovat hosting-palveluntarjoajat, sosiaalisen median alustat, hakukoneet ja pilvipalvelut.
Oikeudellinen perusta
"Välityspalvelulla" tarkoitetaan yhtä seuraavista tietoyhteiskuntapalveluista:
(a) "pelkkää tiedonsiirtopalvelua", joka tarkoittaa palvelun vastaanottajan toimittamien tietojen välittämistä viestintäverkossa tai viestintäverkkoon pääsyn tarjoamista;
(b) "välimuistipalvelua", joka tarkoittaa palvelun vastaanottajan toimittamien tietojen välittämistä viestintäverkossa ja joka sisältää kyseisten tietojen automaattisen, väliaikaisen ja tilapäisen tallentamisen ainoastaan siinä tarkoituksessa, että tietojen edelleen välittäminen muille vastaanottajille heidän pyynnöstään tehostuisi;
(c) "tallennuspalvelua", joka tarkoittaa palvelun vastaanottajan toimittamien ja hänen pyynnöstään tapahtuvaa tietojen tallentamista.
— 3 artikla, g kohta, asetus (EU) 2022/2065 (digitaalipalveluasetus)
Miksi se on tärkeää
Välityspalvelut ovat digitaalitalouden ja verkkopohjaisen poliittisen keskustelun selkäranka. Kun poliittista mainontaa julkaistaan tai levitetään verkossa, siihen liittyy lähes aina yksi tai useampi välityspalvelu – sisällön tallentavasta hosting-palveluntarjoajasta sosiaalisen median alustaan, joka näyttää sen käyttäjille.
On ratkaisevan tärkeää ymmärtää, mikä täyttää välityspalvelun kriteerit, koska erityyppisillä välittäjillä on erilaisia velvoitteita EU:n lainsäädännön mukaan. Digitaalipalveluasetus (DSA) määrittelee vastuuvapaudet ja huolellisuusvelvoitteet välityspalvelun tyypin perusteella. Erityisesti poliittisen mainonnan osalta asetus 2024/900 asettaa avoimuusvelvoitteita palveluntarjoajille ja julkaisijoille, joista monet ovat välityspalveluja.
Poliittisille toimijoille, mainostajille ja alustoille on tärkeää tietää, täyttääkö palvelu välityspalvelun kriteerit – ja mihin kategoriaan se kuuluu – jotta voidaan määrittää, mitä avoimuusilmoituksia on annettava, mitä tietoja on säilytettävä ja miten poliittiset mainokset on merkittävä, kun niitä levitetään yleisölle.
Keskeiset kohdat
- Kolme kategoriaa on olemassa: pelkkä tiedonsiirto (vain välitys), välimuisti (väliaikainen tallennus tehokkuuden vuoksi) ja tallennus (tallennus käyttäjän pyynnöstä)
- Vastuukehys: Välittäjillä on ehdolliset vastuuvapaudet käyttäjien luomasta sisällöstä tietyissä olosuhteissa
- Tallennuspalvelut ovat olennaisimpia poliittisen mainonnan kannalta, koska ne tallentavat ja usein levittävät sisältöä yleisölle
- Verkkoalustat ovat tallennuspalvelujen alakategoria, jotka levittävät tallennettuja tietoja yleisölle
- Velvoitteet vaihtelevat tyypin mukaan: tallennuspalveluilla on enemmän avoimuus- ja sisällön moderointivaatimuksia kuin pelkillä tiedonsiirtopalveluilla
- Monialaisuus: Poliittisen mainonnan sääntely (TTPA) ja digitaalipalvelujen sääntely (DSA) koskevat molemmat välityspalveluja, jotka käsittelevät poliittista sisältöä
Välityspalvelu vs. verkkoalusta
Vaikka kaikki verkkoalustat ovat välityspalveluja, kaikki välityspalvelut eivät ole verkkoalustoja. Välityspalvelusta tulee verkkoalusta, kun se ei ainoastaan tallenna tietoja (tallennus), vaan myös aktiivisesti levittää näitä tietoja yleisölle käyttäjän pyynnöstä.
Esimerkiksi perus-webhosting-palveluntarjoaja, joka tallentaa kampanjasivuston, on välityspalvelu (tallennus), mutta jos se ei aktiivisesti mainoseta tai jaa sisältöä muille, se ei ole verkkoalusta. Sen sijaan sosiaalisen median verkosto, joka tallentaa käyttäjien julkaisuja ja jakaa niitä seuraajille, on sekä välityspalvelu että verkkoalusta.
Tämä ero on tärkeä, koska verkkoalustoilla on lisävelvoitteita sekä DSA:n että TTPA:n mukaan, mukaan lukien vahvemmat avoimuusvaatimukset poliittiselle mainonnalle, suosittelujärjestelmiä koskevat tiedonantovelvoitteet ja sisällön moderointivelvoitteet.